KUVATAITEILIJA, TAIDEMAALARI MARJA-LIISA TORNIAINEN
Marja-Liisa Torniainen:
ESTETIIKKAA JA ESTETIIKKAA
Tampereen Taiteilijaseuran 75v-juhlasymposiumin alustajista eräs, Helena Sederholm, liukautti ajatuksen taiteen turhuudesta nykyaikana, koska elämä on niin estetisoitunutta muutenkin ympäristössämme. Minusta on varsin huolestuttavaa kuulla tällaisia heittoja yliopistotason ihmisiltä. Taiteessahan ei ole välttämättä kysymys ollenkaan estetiikasta eikä kaikki kaunis suinkaan ole taidetta. On estetiikkaa ja estetiikkaa. Jos yliopiston tutkija ei huomaa eroa kosmetiikkaestetiikan ja taiteen estetiikan välillä, miten hänet saatetaan "jäähylle"?
Mutta toki, olen samaa mieltä; jos jokin asia sinänsä on asiana hyvä, se on hyvä, oli se sitten taidetta tai ei. Nykyään vain on niin, että eettisille tai filantrooppisille kannanotoille ei tahdo yhteiskunnassamme löytyä muuta kenttää kuin taiteen kenttä. Tämä tosiasia ei silti merkitse, että ne sen tähden muuttuisivat taiteeksi, sillä vaikka em. asiat ovatkin taiteen peruspilareita, ne eivät, an sich, sinänsä, tee taidetta taiteeksi.
Kukaan ei kykene määrittelemään taidetta täsmällisesti. Sen ydin pysyy samana, mutta raja taiteen ja elämän välillä on elävä ja liikkuva, muuttuva ja keskustelua herättävä. Se oikean taiteen taika on silti mahdollista tänäänkin - ja yhtä harvinaista kuin aina ennenkin.
Estetiikka - taiteissa - on kuin jäävuoren huippu; se on se silmin, ulkoisin aistein havaittava, uloin tekstuuri taiteessa. Siksi siinä voi erehtyä niin helposti, mikä usein tapahtuukin, kun ei ole syvempää ymmärrystä elämästä. Kas! - asiat voivat näyttää samoilta, vaikkéivät sitä olisikaan.
Taide voi koskettaa ihmistä lukemattomin eri tavoin, hellästi tai hengästyttävästi, itkuun tai nauruun vapauttaen.
Todellisessa taiteessa hengen voima läpäisee materian ja nostaa meidät painovoimalain yläpuolelle.
Jos taide on turhaa, niin mikä sitten on enää tarpeellista?
Tampereen Taiteiljaseuran tiedotuslehti, Täydellinen Ympyrä, 1. n:o 1996